Kuninkuusravit – BLOGI: Kuningasajatus - Paarmapolkkaa paratiisissa

BLOGI: Kuningasajatus – Paarmapolkkaa paratiisissa

Maria Ingmanin Kuningasajatus -blogi kertoo hurahtamisesta raviharrastukseen. Blogin päätähtenä nähdään Marian suomenhevosvarsa Frank Hem sekä kaksivuotias Costi Hem, joka valmentautuu Tapio Perttusella. Tervetuloa seuraamaan mistä matka kohti Kuninkuusraveja alkaa!

Paahtavat helteet hellivät meitä ja paarmat viettävät elämänsä kesää. Sen verran kiinnostava tuo paarmojen sielunelämä on, että intouduin ihan etsimään paarmatietoutta netistä. Eli vastausta kysymykseen mistä niitä oikein sikiää? Kai paarmojen sitkeyttä kuvaa, että niitä on ollut jo dinosaurusten aikaan ja pienessä Suomessakin elää yli 40 eri lajia. Uskon, että olen törmännyt jokaisen lajin edustajaan ainakin kerran tänä kesänä. Tai pikemminkin paarma törmännyt minuun, kun olen yrittänyt niitä litistää pois hevosia kiusaamasta. Naaraat ne pistävät ja imevät valtavan määrän verta kokoonsa nähden keskittyen sen jälkeen munimiseen, ja koiraat sen kun tanssivat ja viihdyttävät naaraita mesiaterioiden välissä. Ja paarmoilla on, kuulkaas, makuaisti jaloissa. Sen takia ne laskeuduttuaan hetken aikaa siirtelevät jalkojaan tutkiakseen onko tässä nyt hyvänmakuinen dinneri tulossa vai kannattaisiko siirtyä viereiseen pöytään.

Katettuja pöytiä paarmoille tarjoaa hevoset ja siinä sivussa kelpaa pienet välipalat myös meistä hevosihmisistä. Hyvänmakuisia ollaan kaikki. Aikuisten hevosten veri tuntuu kuitenkin onneksi maistuvan ahneille paarmanaaraille paremmin kuin varsojen veri. Frankia ja tammavarsaa on kyllä käynyt sääliksi, kun hännätkin ovat vielä niin vauvapituiset, ettei niillä pahemmin pysty huiskimaan inhottavia otuksia pois.

Castella Hem ja Frank Hem päiväunilla

Kasvattaja Marialla on fantastinen laidunratkaisu. Se mukailee hieman amerikkalaisen Jaime Jacksonin kehittämää Paddock Paradise-konseptia. Siinä hevosenpidossa jäljitellään villihevoslaumojen elämäntyyliä, jolloin hevoset liikkuvat omaehtoisesti vuorokauden aikana monen monta kilometriä. Aktiivipihatot ovat Suomen olosuhteissa jo monelle tutut. Vietin itse muutama vuosi sitten jonkin aikaa Kaliforniassa, jolloin pääsin vierailemaan Jaime Jacksonin luona. Kun itse on harrastanut koko ikänsä hevosia, mielestäni on upea huomata, kuinka paljon hevostieto koko ajan lisääntyy ja hevosihmiset haluavat vilpittömästi tarjota hevosilleen parasta mahdollista elämää.

 

Laidunalueella on korkeuseroja, puustoa, puro sekä maaperältään ja kasvustoltaan erilaisia alueita. Tallille johtaa aidattu väylä, joka oikeastaan on vanha traktoritie. Tallin seinässä on vesiautomaatti, joten useita kertoja vuorokaudessa koko lauma kävelee reittiä pitkin juomaan ja sen jälkeen takaisin syömään. Keskellä suurta laidunaluetta on myös pihattona toimiva vanha lato, josta on avattu läpikulku. Paksu ja hyvälaatuinen olkikerros toimii mahdottoman hyvänä lepopaikkana niin varsoille kuin tammoillekin. Pihaton ulkopuolella on myös tarjolla heinää täydentämään tuoreruokavaliota. Pihatto on ihanan viileä keskipäivällä ja paarmatkin kadottavat saaliinsa edes hetkeksi. Polkua pitkin hevoset voivat sitten taas halutessaan siirtyä varsinaiselle laidunalueelle, joka sijaitsee puron halkaisemassa vehreässä laaksomaisemassa.

Frank Hem liikkuu siis nyt jo pienenä varsana paljon. Hevoseläinten mieltymys rutiineihin näkyy jo varhain. Lauma elää mukavan rennosti aikataulutettua vuorokausirytmiä. Aikaisin aamulla syödään, sen jälkeen liikutaan vähän ja otetaan vahvistavat päiväunet. Sen jälkeen syödään taas vähän ja liikutaan jälleen, ja käydään taas vesi – ja maitobaarissa.  Keskipäivällä nökötetään pihaton suojassa ja samalla hoidetaan hieman keskinäisiä suhteita kirputtamalla ja hevosen kieltä puhuen. Välillä tammat joutuvat tietysti myös ottamaan jälkeläisiään puhutteluun. Kun tulee iltapäivä, lähdetään taas liikkeelle hakemaan evästä ja juotavaa. Varsojen itsenäistymisen huomaa siitä, etteivät ne enää roiku koko ajan ihan mammojen helmoissa. Nyt ruvetaan ihan eri tavalla kuin ennen tutkimaan ympäristöä, ja uskalletaan jo aika kauaskin pois aikuisista. Leikin tai paarmapolkan ja tietysti joogavenyttelytuokion jälkeen on taas tankkauksen aika ja kun päivä kääntyy iltaan, liikutaan rauhalliseen tahtiin peräkanaa, jotta saadaan pidettyä itikat loitolla. Syömistä, juomista, liikuntaa, hyvää unta ja mutkattomat suhteet lajitovereihin. Mitäpä muuta sitä pieni hevonen, tai meistä jokainen, elämältään kaipaisi!

-Maria Ingman-

 

Kuningasajatus 1/2021

Kuningasajatus 2/2021 

Kuningasajatus 3/2021