fbpx

BLOGI: Kuningasajatus – Alkukesän karkkipäiviä ja kiitollisuutta

Maria Ingmanin Kuningasajatus -blogi kertoo hurahtamisesta raviharrastukseen. Blogin päätähtenä nähdään Marian suomenhevosvarsa Frank Hem sekä kaksivuotias Costi Hem, joka valmentautuu Tapio Perttusella. Tervetuloa seuraamaan mistä matka kohti Kuninkuusraveja alkaa!

Seitinohutta Stehndalia

Oletteko kuulleet Stehndalin syndroomasta? Syndrooma on saanut nimensä ranskalaisen kirjailijan mukaan. Hän koki voimakkaan liikutustilan vieraillessaan Firenzeläisessä kirkossa joskus 1800-luvun alussa. Stehndalin syndroomassa taideteos, musiikki tai jokin muu äärimmäisen kaunis asia saa katsojassa aikaan odottamattoman ja hyvin voimakkaan liikutustilan, joka tuo kyyneleet silmiin ja voi jopa viedä jalat alta. Niin taisi käydä Stehndalille siellä Firenzessä, kun hän katseli kirkon kattomaalauksia. Jokin kaunis voi siis koskettaa meitä niin voimakkaasti, että tunteet nousevat pintaan. Väitän, että olen viime aikoina seitinohuesti tuntenut Stehndalin läsnäolon, kun olen käynyt oripoikaa Frankia katsomassa. Kyllä me hevosihmiset olemme etuoikeutettuja saadessamme luontokappaleita katselemalla näin hienoja elämyksiä. Jää kyllä kattomaalaukset toiseksi.

Frank Hem on nyt kuukauden ikäinen ja kasvaa hienosti. Ja nopeasti. On aina yhtä ihmeellistä huomata, kuinka uskomattoman nopeasti hevosvarsa kasvaa ja kehittyy. Pieniä muutoksia ulkonäössä, liikkeissä ja luonteessa pystyy havaitsemaan lähes päivittäin. Hidasta viihdettä parhaimmillaan, livekamerasuunnittelijat hoi! Nykyäänhän monet livekamerat tarjoavat katsojille tätä niin sanottua hidasta viihdettä ja sitä kautta stressaantuneille nykyajan ihmisille mielenrauhaa. On jopa varhaisperunalive! Huh, kyllä täytyy olla kiitollinen siitä, että saa seurata livenä, ja oikeasti livenä, varsan kasvua. Ei pahemmin tarvitse perunan versoja tuijotella, kun vaihtoehtona on pienen kansallisaarteen kootut edesottamukset.

Frank ja kasvattajan tytär Ellen

Frank ja kasvattajan tytär Ellen

Frank on jo emänsä Siron sekä muun lauman kanssa sään salliessa yötä päivää laitumella. Siro on selvästikin palkannut lastenhoitajaksi vuoden vanhan varsansa Cinna Hemin, jotta ehtii itse täysipäiväisesti keskittyä olennaiseen, eli syömiseen.  Nuori tamma suhtautuu tehtävään erinomaisen hyvin, vaikka olikin aluksi hieman yllättynyt tästä uudesta pestistään. ”Minä miksikään lapsenlikaksi ala – ilme” näkyy kuitenkin aina välillä, varsinkin silloin kun Frank tarraa pienillä hampailla takajaloista turhan kovaa kiinni.

Frank ja 1-vuotias tamma Cinna Hem (i. Costello)

Kivoja karkkipäiviä

Hevoset tarjoavat aina meille karkkipäiviä, eli ainutlaatuisia hetkiä, ja silloin tällöin pussissa on jokin aivan erityinen nami. Sellainen päivä oli viikko sitten, kun käytiin katsomassa Costia. Kaksivuotias ori Costi Hem on treenissä Tapio Perttusen tallissa Orimattilassa. Costi on koko treenikauden ajan kehittynyt todella hyvin ja kaikki on Tapsan sanoja lainatakseni ”erittäin hyvällä mallilla”. Todella hienoa ravia nuori ori meille kyllä jälleen kerran esitteli. Ja se tunne, kun testosteronia tihkuva nuori ori hetkeksi laittoi silmät kiinni, kun silittelin sen otsaa ja juttelin mukavia. Hellää lässyttelyä tosiystävälle ja totta kai vielä vauvan kieltä. Voin kertoa; se ei ollut yksinpuhelua se.

Orimattilaan menee aina hymy huulilla. Ja kyllä sieltä ajaa aina poiskin leveä hymy kasvoilla. Niin uskomattoman ystävällisesti ja kauniisti tallilla suhtaudutaan sekä hevosiin että meihin omistajiin. Siellä näkyy ammattitaidon ja kokemuksen kaunis kokonaisuus, jota kruunaa nöyryydellä kuorrutettu ammattiylpeys. Kyllä Costin kelpaa! Myös Costilla koittaa muuten ihan pian karkkipäivät, kun nuori herra pääsee orilaitumelle kesäksi.

Costi Hem 2 v (i. Costello e.Siro-Siina ei. Sinkun Vinkku)

Kannattelevaa kiitollisuutta

Hymyn voi saada aikaiseksi myös puhelimen WhatsApp-sovelluksen merkkiääni. ”Oma” hevoskasvattajani, Maria Granqvist, sieltä taas kesken arkikiireittensä lähettää kuvan jostakin upeasta minihetkestä Frankin ja muiden hevosten kanssa. Arvostan hevoskasvattajan työtä erittäin suuresti. Ammattitaidon ja ahkeruuden lisäksi, hevoskasvattajana toimiminen vaatii lähes intohimoista suhtautumista kasvattajatyöhön. Mahtaa olla vaikea sovittaa yhteen intohimoa ja toisaalta sitä realismia, jota esimerkiksi taloudelliset tosiseikat tuovat peliin. Ei ole mikään ihme, että kulunutta fraasia ”rakkaudesta lajiin” lausutaankin usein melko voimakkaalla ironisella vivahteella.

Kuvassa kasvattaja Maria Granqvist poseeraa Frankin ja Cinna Hemin kanssa ilta-auringossa. Maria on myös innokas valokuvaaja ja mahtavan hienoja kuvia blogiin saan myös Marian tyttäreltä Anna-Sofialta. Kiitos!

Muistanko varmasti kiittää tarpeeksi usein? Toivottavasti! Kiitollisuus on kuitenkin jotakin paljon suurempaa kuin sana ”kiitos”. Kiitollisuus on toivoa luova voimavara. Kyky nähdä mitä katsoo, kyky elää hetkessä ja nähdä hyvä. Kritisoiminen on helppoa, mutta usein kiitollisuutta pitää harjoitella ihan tietoisesti. Näin alkukesän vehreyden keskellä, luonto on meille suomalaisille jo itsessään valtava kiitollisuuden lähde. Kun siihen lisätään kaunis kansallisrotumme, suomenhevonen, sekä muutama supervoimia omaava hevosihminen, niin onnellisuuskeittomme on valmis. Nautitaan hitaasti siemaillen!

– Maria Ingman –

Kuningasajatus 1/2021 blogiin