Jaa sivu:
Maria Ingmanin Kuningasajatus -blogi kertoo hurahtamisesta raviharrastukseen. Blogin päätähtenä nähdään Marian suomenhevosvarsa Frank Hem sekä kaksivuotias Costi Hem, joka valmentautuu Tapio Perttusella. Tervetuloa seuraamaan mistä matka kohti Kuninkuusraveja alkaa!
Sana kuningasajatus voi viitata ihmisen toimintaan ohjaavaan suureen ajatukseen, mutta usein sanaa käytetään myös ironisesti kuvaamaan jonkun henkilön täysin hullua ideaa. Miettiessäni sopivaa nimeä tälle blogille, valinta ei ollut vaikea. Minun toimintaani on viime vuosien aikana todellakin vahvasti ohjannut suuri ajatus – haluan seurata suomenhevosen kehitystä varsasta ravuriksi ja haluan oppia tästä lajista niin paljon kuin mahdollista. Jokainen hevosenomistaja varmasti ymmärtää ihan sen tarkemmin selittelemättä, missä se pieni ironian vivahde nimessä piilee. Tervetuloa mukaan seuraamaan minun kuningasajatukseni kulkua, eli lukemaan kasvutarinaa varsan ja nuoren hevosen matkasta varsasta ravuriksi.
Nimeni on Maria Ingman ja hevoset ovat aina kuuluneet elämääni, sekä harrastuksena että myös ammattina. Näin keski-ikäisenä, oma hevoshistoria rupeaa jo olemaan varsin pitkä. Niinpä tuntuukin ihan kivalta kertoa olevansa suhteellisen tuore edes jossakin, tässä tapauksessa raviympyröissä. Aktiivisesti kiinnostuin ravimaailmasta vasta muutamia vuosia sitten. Työskentelen luokanopettajana ja vapaa-aikani kuluu aika lailla sataprosenttisesti hevosten parissa. Jaloissani pyörii myös kaksi energistä koiraa ja mikäli silmät iltaisin pysyvät auki, luen, opiskelen ja kirjoitan. Pyrin myös aktiivisesti haaveilemaan joka päivä!
Maria Ingman
Maria Ingman – Aktiivihaaveilija
Suomenhevosihmiseksi sekunnissa
Jokunen vuosi sitten sanoin sen ensi kertaa ääneen, lausuin oikein todistajien läsnä ollessa, että haluaisin joskus omistaa suomenhevosravurin. Hevosihmisenä olin tietysti jonkin verran sivusta seurannut myös ravimaailman tapahtumia. Miksi me hevosihmiset muuten ylläpidämme niin vahvasti lajirajoja? Edelleenkin tehdään liian vähän lajien välistä yhteistyötä, vaikka yhteistyöllä voisimme lisätä kaikkien toimijoiden keskinäistä arvostusta. Meillä kaikilla on opittavaa toisiltamme.
Impulsiivisena ihmisenä, minusta tuli suomenhevosihminen sekunnissa. Minun pikkuserkkuni kasvattaa suomenhevosia. Oikeastaan meillä on myös yhteinen hevoshistoria, koska asuimme toistemme naapurissa varhaislapsuudesta aina aikuisuuteen asti. Jokakeväiset varsat, rekiajelut talvella ja hevosten jatkuva läsnäolo on varmaan aiheuttanut jo silloin jonkinlaisen pysyvän muistijäljen aivoissani. Meistä molemmista tuli hevosihmisiä. Kaksi vuotta sitten pikkuserkkuni lähetti minulle kuvan vastasyntyneestä orivarsasta. Soitin hänelle välittömästi ja sanoin, että nyt on sellainen orivarsa, että on aika tehdä unelmista totta. Costi Hem oli syntynyt ja minusta oli kuoriutunut suomenhevosihminen. Costin ympärille rakennettiin perheenjäsenistä ja hyvistä ystävistä koostuva pieni kimppa ja 2-vuotias oripoika treenaa nyt tulevaa raviuraa varten Tapio Perttusella. Costista on jo nyt noin miljoona tarinaa tulossa, joten pysykää kuulolla.
Costi Hem
Toinen kerta toden sanoo
Costi on siis vahvasti kuulunut elämääni jo parin vuoden ajan, ja vuosi sitten syntyi uusi haave toteutettavaksi. Tiesin, että mahtavan siitosuran tehnyt Costin emä, Siro Siina, astutettaisiin vielä viimeisen kerran. Höntsäilevään tyyliini, tulin taas sanoneeksi, että valitaan yhdessä hyvä ori ja pistetään alulle tilausvarsa. Yhdessä pohdittiin, asiantuntijoita kuultiin ja päädyimme erinomaiseen valintaan, eli Fransiin. Siemennys onnistui ja sain kauniina kesäpäivänä, ollessani juuri lastauskouluttamassa hevosta, tiedon siitä, että tamma on tiine. Mikä fiilis!
Pääsin onnekkaana seuraamaan koko tiineyttä ihan lähietäisyydeltä ja varsanimet taisivat olla valmiina jo ultraustuloksen varmistuttua. Nimeen liittyy sinänsä pieni hauska tarina. Olimme siis päättäneet, että jos orivarsa tulee, sen nimeksi tulee Frank Hem. Melkeinpä heti nimivalinnan jälkeen minulla oli sattumoisin romanttisvivahteinen tapaaminen ihmisen kanssa, jonka toki jo tunsin hieman ennestään. Hänkin on Frank.
Frank Hem syntyi vihdoin 2.5.2021 ja sekä kasvattaja että minä olemme tietysti onnemme kukkuloilla. Onnitteluviestejä on sadellut ja varsa on kerrassaan upea. Wau-kerroin on suuri! Jatkossa pääsette seuraamaan minun ja Frankin (sekä tietysti Costin) matkaa tässä blogissa. Kuvia on tietysti myös luvassa mielin määrin.
Monet ovat jo olleet ostoaikeissa tai tiedustelleet kimppaa. Moottoritehon näkee tietysti jo nyt Frankista, joten voimme leikisti ajatella, että Frank on bussi ja minä bussikuski. Kaikessa rauhassa ajellaan nyt nämä ensimmäiset matkat, ja katsotaan sen jälkeen, poimitaanko vähän muita matkustajia kyytiin.
Frank Hem
Vermon tyttöjä
Unelmat ja haaveet kantavat. Neurotieteiden mukaan päiväunelmointitaito sekä positiivisten tunteiden ylläpitäminen ovat keskeisessä roolissa onnellisuusraporteissa. Raporteissa mainitaan myös empatia, epäitsekkyys ja yhteisöllinen käyttäytyminen. Tämähän on luettelo aidon hevosihmisen ominaisuuksista, eikö vain? Me jaksamme myös kohdata mahdollisia epäonnistumisia, koska suhtaudumme niihin vähän kuten irtokenkään. Pyörähdetään nopeasti varikolla, lyödään kenkä kiinni ja jatketaan siitä mihin jäätiin.
Eläinihmisinä olemme tietysti myös epäitsekkäitä ja empaattisia. Ja se yhteisöllisyys sitten; kyllä! Olin hyvän ystäväni kanssa katsomassa, kun Viesker pari vuotta sitten juhli pyöreitä vuosia Killerillä. Se yhteenkuuluvuuden tunne ja se suuri kunnioitus tätä hevoslegendaa kohtaan minkä ihmismassasta pystyi aistimaan, oli sykähdyttävän koskettavaa. Synttäriravien jälkeen jäimme hetkeksi vielä tanssimaan, ja siististi pukeutunut herrasmies tulikin, hetken siinä siideriä juotuamme, pyytämään minua tanssilattialle. Ihan ensimmäisenä hän tietysti tiedusteli, että mistä sitä ollaan. Kun kerroin asuvani Sipoossa, hän totesi siihen iloisesti hymyillen ”Vai, että Vermon tyttöjä.” Kiitos hänelle ja kaikille muille; ravimaailma on kyllä ottanut uuden harrastajan avosylin vastaan!
-Maria Ingman-
