Jaa sivu:
Ravihevosten hyvinvointia ja kohtelua valvotaan läpi ravitapahtuman tarkasti. Seinäjoen Kuninkuusravien kilpailueläinlääkäri Susanna Takaluoma kertoo, miten.
Ensimmäisen lähdön esittelyyn Seinäjoen raveissa on vielä viisitoista minuuttia, mutta Seinäjoen ravien kilpailueläinlääkäri Susanna Takaluoman työilta on alkanut jo kauan sitten. Hän on ennättänyt jo tunnistaa yhdeksän tunnistettavaa hevosta, valvonut koelähtöön osallistuneita hevosia ja tarkkailee nyt kolmannen lähdön hevosia, joita lämmitellään radalla.
”Suurimman osan aikaa raveissa päivystän tässä. Varsinaiseen ravien seuraamiseen ei ravien aikana ole aikaa, eikä ruokataukoihin.”
Takaluoma seisoo tallikaarteessa porttien luona ja katselee valjakoita keskittyneesti.
”Pyrin katsomaan jokaisen hevosen lämmittelyssä. Katselen hevosen liikkeitä ja varusteiden sopivuutta sekä sitä, millaisessa kunnossa se saapuu verryttelystä tallialueelle. Jos hevonen näyttää jollain tapaa huonolta, se ontuu tai sillä tulee suusta verta, otan yhteyden ohjastajaan ja valmentajaan. Hevonen voidaan tarvittaessa ottaa lähdöstä pois eläinlääkärin päätöksellä, jos syitä ilmenee.”
Sairaalla hevosella ei tietenkään ole asiaa ravikilpailuihin, eivätkä hevosten valmentajat toki siihen pyrikään. Joskus on vain niin, että ongelma ilmenee tai se huomataan vasta kilpailun alla. Joskus valmentaja tai kuski havaitsevat vaivan, kun hevonen on jo ilmoitettu kilpailuun tai on saavuttu kisapaikalle. Silloin kilpailueläinlääkäri kutsutaan tarkastamaan hevonen ja toteamaan, että sen on syytä jäädä kisasta pois. Eläinlääkärin määräyksellä kisasta poistettua hevosta ei voi ilmoittaa uusiin kilpailuihin seuraavan 2 – 5 päivän aikana. Näin varmistetaan, ettei puolikuntoisella hevosella kilpailla aivan lähipäivinä muuallakaan.
Se, että eläinlääkäri poistaa hevosen kisasta, ei ole merkki laiminlyönnistä hevosen hoidossa. Hevosten valmentajat ovat valveutuneita ja ymmärtävät, että vain terveen hevosen kisaura etenee. Susanna Takaluoma huomauttaa myös, että joskus hevosesta on vaikea nähdä esimerkiksi kivun merkkejä, kun se on kovin paineissaan radalla.
Apunaan hevosten hyvinvoinnin valvomisessa ravien aikana eläinlääkärillä on tarkkasilmäinen tiimi. Ravien koosta riippuen mukana on tietty määrä varikkoalueen valvojia, valjakkotarkkailijoita ja kilpailueläinlääkärin avustajia. Saija Koskimäki on tehnyt valvojan hommia kymmenen vuoden ajan. Varikkoalueen valvojat ja valjakkotarkkailijat ovat haukansilmänä yhtä lailla kuin eläinlääkärikin. Valjastuksen sopivuutta ja esimerkiksi lisävarusteita tarkkaillaan varikolla ja lähtöön kokoontumisessa. Hevosten lisäksi katse kohdistuu niitä hoitaviin ihmisiin. Kilpailutuloksesta huolimatta hevosta on aina kohdeltava pehmeästi ja hoidettava se kilpailun jälkeen huolella.
”En ole näiden vuosien aikana kertaakaan joutunut puuttumaan hevosten epäasialliseen kohteluun tallialueella. Esimerkiksi lastaus sujuu varikolla yleensä hyvin nätisti”, Koskimäki sanoo.
Lastaus on hyvä esimerkki tilanteesta, jolloin ihmisen tunteet saattavat kuumeta. Jos hevonen ei suostu kävelemään kuljetuskoppiin ja juoksukin meni pieleen, on monella pinna kireällä. Jutuntekohetkellä päästäänkin seuraamaan tilannetta, jossa hevonen ei astele lastaussillalle, vaan estelee ja kiertelee. Hevosen ympärillä pyörivät ihmiset ja riimunnarua pitelevä henkilö pysyvät kuitenkin rauhallisina ja lopulta hevonen nousee vaunuun, omaa tahtiaan.
Ravikilpailusääntöjen puitteissa on oma rangaistusjärjestelmänsä hevosten huonoa kohtelua koskien. Tapauksista voidaan tehdä myös ilmoitus eläinsuojeluviranomaiselle, jos eläinsuojelulakia on rikottu.
Onko eläinten hyvinvointia valvovien työsarka sitten pysynyt samana viime vuosien ajan?
”Sellainen muutos on, että kengättä ajaminen on yleistynyt. Se lisää valvonnan vaatimuksia, sillä pitää huomioida, jos hevosen anturat eivät kestäkään kengättömyyttä. Lisäksi on havaittavissa, että hevosilla on ryhdytty käyttämään pehmeämpiä kuolaimia. Tietämyksen lisääntyminen on edesauttanut tätä suuntausta”, Takaluoma sanoo.
Eläinlääkäri viittaa viime vuonna laajaa julkisuutta saaneeseen tutkimukseen, jonka mukaan valtaosalla kilpahevosista on suussaan vaurioita kilpailusuorituksen jälkeen.
Susanna Takaluoma toimii Seinäjoen ravien kilpailueläinlääkärinä myös Kuninkuusraveissa. Takana eläinlääkärin avustajat Helena Alanko ja Mari Erkkilä sekä varikkoalueen valvoja Saija Koskimäki (etualalla).
Varusteiden, kohtelun ja ennen starttia havaitun kunnon lisäksi hevosia valvotaan myös kilpailun jälkeen. Erityisesti hevoset, joiden meno on ollut jollain tapaa normaalista poikkeavaa, ovat erityistarkkailussa. Kilpailueläinlääkärin työ on pääasiassa tarkkailua, mutta toki ravipäivään sisältyy myös hevosten ensiapua ja muita hoitotoimenpiteitä.
”Yleensä mitään erityistä ei ole, mutta joskus, esimerkiksi kovilla helteillä, hevosia joudutaan nesteyttämään kilpailun jälkeen. Sellaistakin tapahtuu, että ravien ensimmäisissä lähdöissä juosseet hevoset menevät startin jälkeen kuljetuskoppiin ja rohmuavat liikaa heinää. Sitten voidaan joutua hoitamaan ruokatorven tukoksia.”
Joskus kuunnellaan kisassa epävarmasti suoriutuneiden tai sen jälkeen voipuneen oloisten hevosten sydäntä ja keuhkoja ja tarkkaillaan rytmihäiriöitä. Lisäksi eläinlääkäri hoitaa mahdollisia ruhjeita, hokinpolkemia ja muita kilpailun tuoksinassa syntyneitä vammoja, mutta ne ovat eläinlääkärin mukaan harvinaisia.
Lääkeainevalvonta on osa kilpailueläinlääkärin ja varikkotyöntekijöiden toimenkuvaa. Lääkeainetestejä otetaan sekä arpomalla että suuripalkintoisten lähtöjen voittajista.
”Kuninkuusraveissa pääkilpailun kaikkien osalähtöjen voittajista otetaan näytteet”, Susanna Takaluoma sanoo.
Susanna Takaluoma on toiminut Seinäjoen ravikeskuksen kilpailueläinlääkärinä vuodesta 2017. Sitä ennen hän on tehnyt samoja töitä satunnaisemmin, Vaasassa ja kesäradoilla. Takaluoman päätyö on Seinäjoen kaupungineläinlääkärinä, mutta hän on toimesta parhaillaan vuoden virkavapaalla Eläinten terveys ETT:n asiantuntijana. Lisäksi hän pitää pienimuotoisesti yksityistä hevospraktiikkaa. Kuninkuusravit eläinlääkärin roolissa on Takaluomalle uusi juttu.
”Työni käytännön kannalta suurkilpailu ei poikkea tavallisesta ravipäivästä, hevosista katsotaan samat asiat kuin koska tahansa. Mutta koska kyseessä on suuripalkintoinen kilpailu, dopingnäytteitä otetaan tiuhemmin. Hevosten hyvinvointia ja dopingvalvontaa tekemässä on myös tavallista suurempi määrä ihmisiä. Eläinlääkäreitä on lisäkseni kaksi.”
Takaluoman perheessä on kymmenen ravihevosta ja hän on siis itse kulkenut raveissa pienestä asti.
”Oma harrastuneisuus auttaa tässä hommassa. On hyvä, että tuntee valjastuksen ja esimerkiksi erilaiset kuolaimet.”
Vastuullisuus on tärkeä tausta-ajatus Kuninkuusraveissa, siitä merkkinä viime vuonna tehty Kuninkuusravien vastuullisuusohjelma. Hevosen hyvinvointi on ohjelman keskeisimpiä sisältöjä. Hyvinvointiin panostetaan tässä jutussa mainittujen rutiinien lisäksi vahvasti myös muutoin: Suomen Hippos aloitti viime vuonna raveissa toteutettavat hevosten hyvinvointitarkastukset. Ne ovat erillisiä tarkastuksia normaaleiden valvontatoimien lisäksi. Hyvinvointitarkastuksissa tarkastellaan hevosen yleiskuntoa, jalkojen, kavioiden ja suun kuntoa. Pilottina viidellä maakuntaradalla aloitettu kokeilu on sittemmin laajentunut useammalle radalle.
Kilpailueläinlääkäri on raveissa tarkkana. Kaikki hevoset pyritään tarkkailemaan jo lämmittelyssä.
Teksti ja kuvat: Kirsi Haapamatti
