fbpx

Milia tuli kuin puskista

Uransa aikana viisi kertaa Kuninkuusravien pääkilpailuun osallistunut Milia kruunattiin
ravikuningattareksi Seinäjoen helteisessä sunnuntaissa vuonna 2005. Arvonsa tuntenut tamma teki urallaan vain kerran eroa muihin – ja juuri oikeassa paikassa.

Kilpauransa aikana tasaisen varmasti suorittanut Milia ei ollut ennakkosuosikki ravikuningattareksi Seinäjoen Kuninkuusraveissa.

Kaustislaisen Veli-Erkki Paavolan valmennuksesta kilpaillut Milia oli kaukana kärjestä kahden ensimmäisen osamatkan jälkeen, avausmatkalla se oli ollut seitsemäs ja maililla kahdeksas. Ero kärkeen ennen päätösmatkaa oli 3,5 sekuntia.

Ratkaisun hetket koittivat päätösmatkan viimeisellä kierroksella, kun valmennettavaansa ohjastanut Paavola käänsi Milian kiriin ja se kuroi nopeasti muutaman kymmenen metrin etumatkan muihin.
– Jos oikein muistan, se oli ainut startti, jossa sen sai kaverista eroon. Milia voitti kyllä lähtöjä, mutta vain pään mitalla, se meni vain just sen minkä tarvitsi, ei sitä saanut jättämään kaveria. En tiedä minkä slaagin se sai sinä päivänä, Paavola naurahtaa.

Etukäteen Paavola oli odottanut, että mikäli kaikki menee hyvin, voi Milia parhaimmillaan olla kokonaiskilpailun kolmas tai neljäs. Viikonlopun parhaaksi matkaksi osoittautunut 3100 metriä ei ollut
Milian vahvuus koskaan.
– Mutta sen verran itseään säästävä se oli, että sopi tällaiseen kisaan. Viimeisellä matkalla se kuroi 3,5 sekunnin eron kiinni ja teki muutaman kymmenyksen lisää. Kaikki oli puolella siinä hommassa, kun alussa keulassa ajettiin kilpaa ja pahimmille kilpakumppaneille tuli väsy, Paavola muistelee.

Milian omisti tuolloin pieni kimppa Keuruulta, jossa olivat mukana tamman aikoinaan Vermon Derby- huutokaupasta ostanut Tuomo Mäenpää, hänen poikansa Oskari Mäenpää, Jukka Salminen ja Pirjo Oksanen.

Tuomo Mäenpää oli ollut huutokaupassa myymässä lämminverivarsaa ja Milia oli viereisellä katoksella.
– Isäukko oli vähän katsellut suomenhevosvarsaa. Milian vahva emälinja kiinnitti huomion, eikä hintakaan päätä hiponut, niin se sattui jäämään käteen, Oskari Mäenpää kertoo.

JUHLAT SEURAAVAAN PÄIVÄÄN SAAKKA

Palataan kuitenkin vielä Seinäjoen Kuninkuusravien tunnelmiin. Maaliin tulon jälkeen päätösmatkan voittaja oli selvä, mutta Paavola ei osannut arvioida lopputulosta kokonaiskilpailun kannalta. Kilpakumppanit olivat takana, mutta oli hankala hahmottaa, kuinka paljon.
– Maaliin tulon jälkeen kurvissa Forssin Mika ja Jokelan Niko (raviohjastajia) hyppäsivät radalle ja sanoivat, että he kolmella kellolla kellotti, sä voitit ravikuningatartittelin, Paavola muistelee.

Kun voittajaa laskettiin, olivat minuutit pitkiä.
– Muistan, että olin kyykyssä ohjastajien pukuhuoneen etuosassa. Kukaan ei puhunut mitään, kaikki olivat hiljaa. Kun voittaja julistettiin, alkoi mekkala.

Milia nappasi kuningatartittelin 0,3 sekunnin erolla toiseksi tulleeseen Hymyhuuleen.
Jos ravikuningatarkilpailun voitto oli yllätys ohjastaja-valmentajalle, oli se sitä myös omistajille, jotka jonottivat julkistushetkellä VIP-teltassa tiskille.
– Joku tuli niille sanomaan, että menkää nyt hyvänen aika, teidän hevonen voitti kuningatartittelin. He olivat lähteneet juhlistamaan kolmen tonnin voittoa, niin tämä tuli vähän yllätyksenä, Paavola naurahtaa.

Oskari Mäenpää vahvistaa, että teltalla oltiin jo vahvasti juhlatunnelmissa, ja pieni haisu kuningatarkilvan
lopputuloksestakin siinä vaiheessa jo oli.

Ja kyllä voittoa sitten juhlittiinkin, aina seuraavaan päivään saakka. Milian taustajoukoille sekä ravikuninkaaksi kruunatun Santeri Dahlian taustajoukoille oli radan puolesta varattu mökki Seinäjoelta.
– Se oli ensimmäinen iso voitto, jota osattiin itse juhlistaa. Aiemmin kun reissussa oli ollut hevosten kanssa, niin seuraava aamu oli ollut aina työaamu, joten juhliminen oli jäänyt. Nyt kun hevonen oli vieraalla treenissä, oli fyysiset velvoitteet pois ja sai vain omistajan roolissa juhlistaa. Taidettiin kyllä ottaa ilo irti, kiitos vain Seinäjoen raviradalle, Mäenpää sanoo.

ARVONSA TUNTEVA TAMMA

Milia tuli Paavolan valmennukseen vuonna 2004. Aiemminkin Mäenpäät sitä olivat tarjonneet, mutta Paavola oli kieltäytynyt.
– Sanoin heille, että kyllä te osaatte, ei se paremmaksi täällä tule, Paavola sanoo.

Tuomo ja Oskari Mäenpää pyörittivät kotona Keuruulla Saharan ravitallia, jossa oli siittola- ja valmennustoimintaa. Kesät kilpailtiin Suomessa ja talvet Ruotsissa. Toiminta jatkuu edelleen siittolana Oskarin toimesta vuonna 2002 tehdyn sukupolvenvaihdoksen myötä.

Vuonna 2004 Paavola myöntyi ottamaan Milian valmennukseen, kun Tuomo oli loukannut kätensä ja Oskari lähdössä taas talveksi Ruotsiin.

Alussa oli omat haasteensa, sillä tamma ei meinannut rauhoittua karsinaansa.
– Soitin heille, että ei tämä koskaan rauhoitu, se vain laihtuu, tulkaa hakemaan pois. He vain totesivat, että kyllä se joskus pysähtyy.

Milia oli Paavolan valmennuksessa kilpauransa loppuun vuoteen 2008 saakka. Sen jälkeen se siirtyi siitokseen ja ehti jättää neljä jälkeläistä ennen menehtymistään vuonna 2016. Jälkeläisistä menestyneimmät ovat edelleen kilpailevat Satinkuti ja Millikka. Milia kilpaili urallaan 194 kertaa Toto-
sijoituksin 26-20-14 ja keräsi 177 245 euron voittosumman.

Paavola kuvailee Milian olleen oman arvonsa tunteva tamma.
– Ei kovin seurallinen, tykkäsi olla omissa oloissaan eikä ollut mikään sellainen nassuteltava.

Samoin miettii Mäenpää.
– Tamma oli kyllä aika tättähäärä, ja raskaskin, kun piti töitä tehdä. Ei aina kaikista mukavin ja mieluisin hevonen, sellainen oman tiensä kulkija. Kompromisseja sille piti antaa läpi uran, että sen kanssa pärjäsi, omanlaisensa oli.