Kuninkuusravit – Maalaten ja höyläten

Maalaten ja höyläten

Kuninkuusravien talkooväki ahertaa iloisena.

– Oletko käynyt Kuninkuusravitalkoissa jo monta kertaa?

 

Kysymys osoittautuu melko hölmöksi, kun vastaajina ovat Viljo Salojensaari ja Antti Pöytälaakso. He kun ovat aloittaneet Seinäjoen Kuninkuusravitalkoissa ahertamisen jo viime kesänä.

”Ollaan oltu tosi monta kertaa, ja käydään jatkossakin.”

 

Miehet ovat tekemässä aitaa Seinäjoen ravikeskuksen varikkoalueelle paikkaan, josta on purettu rakennus ja jonne on tulossa raviponien valjastuspaikat ja ohjastajien parkkialue.

”Ponien kannalta tämä on kyllä hyvä ratkaisu, saadaan ne tuolta hevosten keskeltä pois. Kuskien parkkialue on myös tässä kätevällä paikalla, pääsevät lähemmäksi rataa”, Pöytälaakso sanoo.

 

Salojensaari ja Pöytälaakso ovat pitkän linjan hevosmiehiä, he kertovat kulkeneensa raveissa jo viisi vuosikymmentä. Kysyttäessä he eivät oikein osaa nimetä syytä, miksi uhraavat vapaa-aikaansa lämpimänä kesäiltana ravitapahtuman puitteiden kohenteluun.

”On ihan selvää, että me tullaan.”

Salojensaari ja Pöytälaakso edustavat Seinäjoen hevosjalostusyhdistystä. Talkooväkeä ohjaava Etelä-Pohjanmaan hevosjalostusliiton hallituksen jäsen Asko Mäki sanoo, että maakunnan 28 hevosenystäväin- tai raviseuraa on tarjonnut talkoopanostaan yhteisten Kuninkuusravien järjestämiseksi innokkaasti.

”Laskeskeltiin, että varmaan satakunta tai ylikin on ollut tekemässä talkoita. Kaikki talkoolaiset eivät edusta mitään seuraa, mutta suurin osa kyllä.”

Sari Ulvila ja Seppo Palomäki edustavat Alavuden hevosjalostusyhdistystä. He maalaavat katsomorakennuksen ikkunapuitteita.

”Ihan mukavaa hommaa on, kivahan täällä on olla”, Ulvila sanoo. ”Harmittaa vain se, että en vielä tiedä ehdinkö itse tapahtumaan mukaan. Pitkään oltiin siinä uskossa, ettei yleisöä tänne pääse. Samaan aikaan on koiranäyttely, johon aioin mennä. Pitää varmaan vielä pohtia suunnitelmia uudelleen. Isännällä on jo liput kyllä.”

 

Seppo Palomäki on varmistanut Kuninkuusraveihin tulonsa, mutta tällä kertaa viikonloppu vierähtää työtehtävissä.

”Olen roudarina lauantain ja sunnuntain. Kannan, mitä käsketään.”

Lakeuden ravinaisten Katja Muilu seisoo korkealla telineellä ja maalaa hänkin ikkunanpokia. Seinäjoen hsy:n Raine Niemistö urakoi Muilun vieressä.

”On kiva tehdä töitä yhteisen jutun puolesta. Eikä tämä muutenkaan ole ollenkaan ikävää. Tässä saadaan jutella ja pitkästä aikaa vaihtaa kaikessa rauhassa kuulumiset”, Muilu sanoo.


Monella meistä on omia kokemuksia talkoista. Usein niihin liittyy tumput suorina seisomista, kun ei tiedetä mitä tekisi ja käskijä puuttuu. Seinäjoen Kuninkuusravitalkoissa tämä tilanne on väistetty.

”Yleensä tiedämme etukäteen talkooväen määrän ja myös sen, millaista osaamista ihmisillä on. Hommat on suunniteltu ja ne jaetaan niin, että kaikille on sopivaa tekemistä. Mikään rakentamisen ammattilainen ei tarvitse olla, että saisi tärkeää työtä tehtäväksi. Ravikeskuksen alueen lyöntiin laittamisessa ja viimeistelyssä on tarvittu kaikkien panosta”, Heli Myllykoski sanoo.

Myllykoski on E-P:n Hjl:n hallituksen jäsen ja talkooväen koollekutsuja.

Talkoita on kesällä ollut kahdesti viikossa, iltaisin. Kun Kuninkuusraveihin on aikaa enää pari viikkoa, talkoot pyörivät miltei joka päivä. 



Teksti ja kuvat Kirsi Haapamatti