Jaa sivu:
Onnistunut ravitapahtuma vaatii usean eri toimihenkilön panoksen. Yksi näistä tärkeistä tehtävistä on lähettäminen. Lähettäjät ovat luonnollisesti joka lähdössä paikalla ja usein huomaamattomia – paitsi silloin, jos lippu nousee.
Seinäjoen raviradan lähettäjätiimin muodostaa kuusihenkinen porukka, johon kuuluvat Mika Jaskari, Matti Juurakko, Siru Chanth, Katariina Marttila, Anne Mettälä ja Katja Muilu.
Mika Jaskari toimii kolmatta vuotta Seinäjoen raviradan päälähettäjänä. Päälähettäjänä hän vastaa siitä, että väki on paikalla ja lähtötilanne toimii. Ravipäivinä Jaskari saapuu paikalle yleensä tunti ennen ensimmäistä lähtöä.
”Katson poissaolot ja tarkistan kuinka voltit menee sekä teen merkinnät listoihin.”
Tasoitusajossa eli volttilähdössä lähettäjät ovat lähtötilanteessa eri paaluilla. Mikäli lähtö ei jostain syystä ole hyväksytty, nostaa lähettäjä punaisen lipun merkiksi. Ryhmäajot lähetetään matkaan auton siivekkeiden takaa. Silloin autossa on kuljettaja ja lavalla kaksi lähettäjää tarkkailemassa hevosia sekä käyttämässä valoja ja kelloa.
Muutkin lähettäjät saapuvat raveihin hyvissä ajoin ja yhdessä käydään vielä läpi päivän lähdöt. Matti Juurakko toimii lähtöauton kuljettajana ja Siru Chanth varakuljettajana.
Lähtöauton kuljettaja katsoo ennakkoon lähtönopeudet eri lähtöihin. Lähtönopeuksia on olemassa kuusi, kolme lämminverisille ja kolme kylmäverisille.
”Siihen on olemassa taulukkokaavio. Lähtölistasta katsotaan millainen lähtö on ja siitä lasketaan järkevä lähtönopeus. Ponit katsotaan aina tapauskohtaisesti, mutta niillekin on olemassa oma ohjenuora”, Juurakko selventää.
Käytännössä lähtönopeus määräytyy lähdössä olevien hevosten ennätysten ja palkintosumman mukaan. Esimerkiksi suomenhevosten kovin lähtönopeus linjalla on 47 km/h 1.22-26-aikaisille hevosille ja hitain 41 km/h 1.29-36-aikaisille hevosille. Lämminveristen kovin lähtönopeus on 56 km/h 1.10-12-aikaisille hevosille.
Volttilähdössä lähettäjien tehtävän on valvoa, ettei kukaan ylitä lähtölinjaa liian aikaisin eikä toisaalta liian myöhäänkään. Lähettäjät seuraavat myös, että kaikki volttaavat omilla paikoillaan muita häiritsemättä.
Lähettäjät toimivat ravien aikaan tiiviissä yhteistyössä muiden toimihenkilöiden kanssa, lähimmin tuomariston kanssa. Lähettäjillä on sekä puhelin- että radiopuhelinyhteys muihin toimihenkilöihin, jotta tieto saadaan kulkemaan nopeasti.
Ennen lähtöä lähettäjät tekevät myös yleiskatsauksen valjakoihin sekä ohjeistavat tarvittaessa.
”Kun valjakot tulevat volttipaikalle, katsotaan, että vehkeet on kunnossa, ohjat eivät roiku ja kypärän remmit ovat kiinni. Ja hyvin äkkiä pitää alkaa katsoa, että kaikki ovat omilla paikoillaan”, Juurakko kertoo.
Tasoitusajossa hevoset on jaettu eri paaluille usein palkintosumman mukaan. Jokaisella on tietty volttaus- ja lähtöpaikka. Lähettäjältä tarvitaan nopeaa reagointikykyä. Jos joku tulee lähtölinjan yli selvästi liian aikaisin, on tärkeää liputtaa.
”Uusia lähettäjiä koulutettaessa opetellaan ensin katsomaan, tullaanko sieltä yli vai ei. Sitten kun sen osaa rehdisti katsoa, niin sitten ruveta miettimään, mikä valjakko sieltä tuli. Sen pystyy aina tarkistamaan myös videolta”, Juurakko sanoo.
Tuomaristo odottaa tietoa uusinnan aiheuttajasta välittömästi. Myös tuomaristo voi palauttaa lähdön, mikäli havaitsee siihen syyn.
Seinäjoella lähettäjien työtä helpottavat korokkeet, joilta on maatasoa parempi näkyvyys valjakoihin. Auto- ja volttilähtöä verratessaan lähettäjät toteavat, että volttilähdössä on enemmän muuttujia ja niissä uusintojakin tulee useammin.
”Autolähdöissä uusimisia tulee erittäin harvoin, mutta sitten kun tulee, pitää muistaa, että hevoset on siiven takana. Se on aina haaste, että missä kohtaa saa alkaa laittaa siipiä kiinni”, Chanth sanoo.
Jos autolähtö sitten uusitaan, miten tilanne hoidetaan onnistuneesti?
”Siitä pitää tulla riittävän ajoissa tieto meille. Siinä vaiheessa ei enää kiihdytetä vauhtia, ja päälähettäjä alkaa lavalta antaa toimintaohjeita, kuinka pitkälle mennään tasaista vauhtia, ruvetaanko heti hidastamaan vai 300 metrin päästä. Katsotaan, paljonko on hevosia ja kuinka paineissaan ne ovat”, Juurakko selventää.
Mikäli päätös uusinnasta tulee lähtölinjalla tai sen jälkeen, on se liian myöhään – siinä kohtaa ei käytännössä ole mahdollista tehdä muuta kuin ajaa auto pois hevosten alta.
Lähettäjän työssä on monia asioita, jotka yllättävät ulkopuolelta tulevan. Esimerkiksi lähetysauton luullaan joskus kulkevan automaattisesti ilman kuljettajaa.
”Vierailijoilta tulee monesti kommenttia, ai, ajatteko te tätä autoa itse? Kaikki vilkkujen ja siipienkin käyttö on ihmisen varassa, ei kello lähde pyörimään, jos ei sitä sieltä lavalta laiteta pyörimään”, Chanth kertoo.
Volttilähdössä puolestaan yllättää seurattavien asioiden määrä.
Jos lähtö uusitaan, yleensä se uusitaan enintään kahdesti. Vaikka uusintoja olisi useampikin, ei lähettäjien usko meinaa loppua.
”Mutta on sitten kun päästään lähtemään, on aina siinä voiton riemu, että vihdoin”, Chanth naurahtaa.
Vaikka lähdön uusintoja olisi alla useampikin, ovat lähettäjät loppuun asti yhtä tarkkana.
”Linja pidetään loppuun asti”, tiivistää Jaskari.
Ympäri vuoden järjestettävät ravit heittävät luonnollisesti niin valjakoille kuin toimihenkilöille monenlaista säätilaa eteen. Pahin keli lähettäjälle on kova tuuli ja räntäsade, joka haittaa näkyvyyttä. Pakkasesta selviää, kunhan pukee tarpeeksi päälle.
Millaisia ominaisuuksia lähettäjältä sitten vaaditaan? Ainakin täytyy nauttia ulkoilmasta ja olla hyvät sosiaaliset taidot.
”Ja hyvät hermot, ei saa olla liian äkkipikainen. Maalaisjärjellä pärjää pitkälle”, Juurakko toteaa.
Myös ravikilpailusäännöt on tunnettava. Raviradat perehdyttävät lähettäjät työhön itse. Lähettäjäksi harjaantuminen vie noin kymmenet ravit.
”Riippuu tietysti omasta taustastakin. Itse olen pienestä lähtien raveja seurannut ja on C-kortti ajettuna, niin aika nopeasti pääsi hommaan sisälle”, Chanth kertoo.
Suurelle osalle porukasta Kuninkuusraveissa lähettäminen on tänä vuonna ensimmäinen kerta laatuaan. Isommista kilpailuista on kokemusta kotiradan Seinäjoki Racesta, ja osa on ollut lähettäjänä myös Härmän juhannusraveissa.
”Kyllä se tunnelma on isoissa raveissa erilainen, kun on iso yleisömäärä kannustamassa lähdössä ja loppusuoralla, hienoja tilaisuuksia”, Juurakko kuvailee.
Parhaita hetkiä lähettäjän työssä on hyvä ravikeli ja onnistuneet ravit.
”Ainahan, jos on ollut isot ravit, yleisöä paljon ja me ollaan hoidettu oma tontti puhtaasti, on hyvä mieli lähteä kotiin. Ja lähtöautolla ajaminen on aina yhtä kivaa”, Juurakko sanoo.
Moni Seinäjoen lähettäjätiimistä on toiminut raveissa aiemmin muissakin toimihenkilötehtävissä. Lähettäjän työ on kuitenkin erityisen mieluisaa kaikille. Mikä siinä kiinnostaa?
”Tämä porukka on ainakin yksi hyvä syy”, kehuu Chanth.
Samaa mieltä ovat muutkin. Ravien ulkopuolella lähettäjätiimi pitää yhteyttä WhatsApp-ryhmässä. Koronatauon aikana raveja ei vielä ehtinyt kaivata, mutta outoa oli, kun lähettäjäporukkaa ei nähnyt. Toimihenkilönä toimiminen on yksi tapa harrastaa raveja.
”Itse olen tenavana kulkenut tallialueella hevosten kanssa, mutta se on jäänyt pois. Yleisössä en osaa olla, eikä pelattua tule, niin tämä on hyvä vaihtoehto harrastaa raveja”, Juurakko tiivistää.
Teksti ja kuvat: Laura Kujala
