Yksi ikimuistoisimmista ravikuninkaista, Kauhasen perheen Santeri Dahlia kruunattiin kolmannen kerran ravikuninkaaksi Seinäjoella vuonna 2005.
2000-luvun alkupuolella raviratoja hallinnut Santeri Dahlia on jättänyt jälkensä historian kirjoihin olemalla ainut hevonen, joka on kruunattu ravikuninkaaksi kolmesti voittamalla joka kerta kaikki osamatkat.
Santeri Dahlia on iisalmelaisen Kauhasen perheen oma kasvatti toisessa polvessa. Tulevan ravikuninkaan potentiaali kävi selväksi jo pienenä.
– Se oli hieno varsa ja liikkui hyvin alusta asti, se nosti odotuksia. Moni tallilla käynytkin kiinnitti siihen huomiota. Kun sitä alettiin ajaa, huomattiin miten hyvä fysiikka sillä on, kertoo oritta sen koko kilpauran ajan valmentanut ja kuninkuudet ohjastanut Jukka-Pekka Kauhanen.
Treeneissä Santeri Dahlia ei alkuun ottanut kovia vauhteja, mutta kun palaset loksahtelivat paikoilleen, alkoi vauhtiakin löytyä.
– Sen treenimotivaatio ja yritteliäisyys olivat kovia verrattuna moneen aikuisempaan varsaankin, Kauhanen kuvailee.
Kilpaura alkoi nelivuotiaana nousujohteisesti ja Santeri Dahlia voittikin kolme ensimmäistä starttiaan ja toisessa lähdössä lopetteli jo 26-vauhtia. Kuusivuotiskaudella taustajoukot päättivät, ettei vielä tähdätä kovempiin lähtöihin vaan keskitytään rakentamaan Santeri Dahliasta ykkössarjan hevosta.
Seitsemänvuotiskaudella vuonna 2001 oli aika kilpailla ravikuninkuudesta. Santeri Dahlia lähti kilpailuun yhtenä ennakkosuosikkina. Läpihuutojuttu voitto ei kuitenkaan etukäteen ollut, mutta seppele matkasi lopulta Iisalmeen 5,3 sekunnin erolla toiseksi tulleeseen Liptukseen. Vuonna 2002 Kaustisella ori voitti 3 sekunnin erolla toiseksi tulleen Apassin.
Kaustisen jälkeen ravikuningaskilpailu jäi kahdeksi vuodeksi väliin jalkavaivojen vuoksi, kun Santeri Dahlia potkaisi jalkansa aitaan.
– Silloin oli ongelmia toisen takajalan jänteen kanssa, siinä kesti kauan parantua, kun haluttiin kuntouttaa sataprosenttisesti, Kauhanen kertoo.
Kumpanakin vuonna Santeri Dahlia kuitenkin kilpaili ja vuoden 2004 Rovaniemen Kuninkuusraveihin se pääsi mukaankin, mutta jalka otti takapakkia viime metreillä ja kilpailu jäi väliin.
Kuntoutusjakso tuotti toivottua tulosta, kun Santeri Dahlia pääsi jälleen Seinäjoella 2005 kilpailemaan ravikuninkuudesta.
– Etukäteen oli tietenkin pieni pelko, onko kilpailu liian vaativa jalalle, Kauhanen sanoo.
Kuntopiikki ajoittui juuri sopivasti Kuninkuusraveihin ja kolmen osamatkan päätteeksi Santeri Dahlia voitti kolmannen ravikuninkuuden 0,9 sekunnin erolla toiseksi tulleeseen Villiariin.
Kuninkuusraveja Kauhanen kuvailee erilaiseksi kilpailuksi muihin verrattuna niin ohjastajalle kuin hevosellekin. Jos hevonen on potentiaalinen voittamaan, on ohjastajan ajettava periaatteessa kokoajan maksimisijoitusta, mutta samalla osattava laskea ja seurata, mitä ympärillä tapahtuu. Pienet epäonnistumiset on mahdollista paikata muissa lähdöissä.
Hevoselta kolme osamatkaa kahdessa päivässä vaatii ennen kaikkea hyvää fysiikkaa ja pienet terveysongelmat kostautuvat helposti. Kaikkien palikoiden täytyy olla kohdallaan.
– Santeri söi ja joi aina hyvin, kaikki mietittiin tarkasti etukäteen, sillä pienikin asia voi romuttaa hyvän hevosen mahdollisuudet. Santerilla oli luonnostaan valtava fysiikka, eikä siitä saanut kaikkea irti, mitä sisällä oli, Kauhanen kuvailee.
Santeri Dahlian ravikuninkuudet huomioitiin myös Iisalmessa paikallisesti ja jokaisen kuninkuuden jälkeen taustajoukot järjestivät kotitallilla juhlat, joissa kävi satoja vieraita. Tuona aikana Kuninkuusraveissa käyneille mieleen on ehkä jäänyt Santeri Dahlian noin 30-päinen paikallisista koostunut faniporukka, joka näkyi ja kuului.
– Siihen aikaan ei vielä oikein ollut muita faniporukoita. Sama ydinporukka pysyi koko ajan, paitoja teetätettiin aina etukäteen ja porukka lähti linja autolla Kuninkuusraveihin.
Santeri Dahlian kilpaura päättyi vuonna 2008. Tänä päivänä 27-vuotias ori asustelee edelleen kotitallilla Iisalmessa, onnellisia eläkepäiviä vietellen.
– Santeri ulkoilee päivittäin ja vahtii tallilaumaa, laskee, että kaikki ovat paikalla. Hammaskalusto ei enää ole parhaassa kunnossa, joten ruokintaa on jouduttu vähän säätämään, Kauhanen kertoo.
Luonteeltaan Iisalmen kuningas on nöyrä, mutta oman arvonsa tunteva.
– Sillä oli kilpauransa aikana vähän omia juttuja, sen piti antaa kuvitella olevansa pomo. Ihmisen on helppoa olla sen kanssa.
Kolmen ravikuninkuuden lisäksi ori teki muutoinkin hienon uran, keräten 450 000 euron tienistit ja napaten 62 voittoa 127 startistaan.
– Hevosen uran alussa asetetaan haaveita ja tähtäimiä yläkanttiin ja monesti niitä joudutaan tiputtamaan alas, mutta Santerin kohdalla ne ylitettiin monta kertaa. Orin koko ura oli hieno, iso retki.
Kauhanen kuuluu harvalukuiseen joukkoon, joka on voittanut sekä ravikuningas- että ravikuningatartittelin. Jälkimmäinen tuli Mokomanilla Porissa vuonna 2014.
Kotitallilla Iisalmessa hevoskasvatus jatkuu Dahlia-Tallin nimissä edelleen ja Kauhasella on listoillaan reilu parikymmentä valmennettavaa. Haave Kuninkuusravien pääkilpailuun osallistumisesta tulevaisuudessakin elää – mikä lienee lähes selviö kaikille suomenhevosihmisille.
– Mutta voiton suhteen on tietyllä lailla tullut realistisemmaksi, siinä on paljon työtä ja niin monta liikkuvaa palasta. Siinä suomenhevostreenarin tietty haaste, kun nuoren hevosen kanssa tavoite tällaiseen kisaan osallistumisesta alkaa kristallisoitumaan, on hevosta rakennettava maltilla eikä urku auki voi kilpailuissa päästellä, mutta melkein on pakko, koska taso on kova. Siinä on tasapainoiltava, Kauhanen miettii.
– Mutta haave elää, ilman muuta, sillä mielellä töitä tehdään.