Jaa sivu:
Hoitaja huolehtii hevosen päivittäisestä hyvinvoinnista, on mukana valmennuksessa ja kilpailumatkoilla. Työ vaatii tarkkuutta ja valmiutta pitkiin päiviin.
Joriini on yksi ravikuningaskilpailun kandidaateista. 11-vuotias ori osallistui kilpailuun jo viime vuonna Lahdessa, ollen kokonaiskilpailun viides.
Sara Hietaselle on ollut pienestä lähtien selvää, että hevosista tulee hänelle ammatti. Kankaanpäästä lähtöisin oleva Sara Hietanen on työskennellyt hevosenhoitajana nyt puolentoista vuoden ajan Hannu Hietasen ravitallilla Laihialla.
Hevoskärpänen pääsi aikoinaan puraisemaan ukin kautta.
”Ukilla on ollut aina hevosia ja samoin kummitädilläni, isän siskolla, joten niiden kautta tähän on päätynyt. Ponikortin ajoin 10-vuotiaana ja kilpaa muutama sata starttia. Omia poneja oli muutamia ja ukin hevosiakin aloin sitten treenailemaan”, Sara Hietanen kertoo.
Ravilähtöjen ohjastamiseen oikeuttavan C-kortin hän ajoi 16-vuotiaana. Peruskoulun jälkeen Sara Hietanen, silloin vielä Niemi, lähti Kaustisen raviopistoon. Koulua hän ehti käydä vain vuoden, ennen kuin meni vuodeksi töihin ensin Teemu Okkolinille ja sitten Sanna Päivikkeelle.
”Sen jälkeen tein hetken lomitushommia ja puolitoista nyt vuotta ollaan oltu tässä”, Sara Hietanen kertoo.
Laihialle tie vei puoliso Jani Hietasen kautta. Jani on Hannu Hietasen poika ja työskentelee myös tallilla hevosenhoitajana. Kolmas hevosenhoitaja on Johanna Ruuti.
Sara Hietasella on tällä hetkellä kymmenen passi- eli hoitohevosta. Kuninkuuskilpailuun tähtäävä Joriini on niistä yksi. Hietasen ravitallilla on reilu neljäkymmentä hevosta, joista ajohevosia on kolmisenkymmentä.
Sara Hietanen kertoo Joriinin olevan kotioloissa vilkas, mutta kilpailupaikalla rauhallinen ja fiksu. Ihmiselle ori on aina kiltti.
Sara Hietasen työpäivät alkavat aamuseitsemältä. Kesäaikaan ajohevoset käydään hakemassa sisälle ja sisällä olleet viedään ulos ja hevoset ruokitaan.
Yhdeksän maissa aletaan ajaa hevosia. Maanantai ja torstai ovat suomenhevosten päivät, tiistai ja perjantai lämminveristen.
”Yleensä neljä porukkaa ajetaan. Siinä menee iltapäivään. Sen jälkeen haetaan vedet ja heinät, hoidetaan ja ruokitaan hevoset.”
Jos oma passihevonen on startissa, lähdetään illaksi raveihin. Jos ei, niin kotiin saattaa päästä lähtemään jo neljältäkin.
”Monesti saattaa mennä kahdeksaan, hyvin vaihtelevaa on. Töitä on joka kolmas viikonloppu, mutta jos passihevonen on startissa, lähdetään raveihin.”
Sara ja Jani Hietanen vastaavat pitkälti tallin arjen pyörittämisestä. Hannu Hietanen ohjastaa useana iltana viikossa raveissa, mutta ajaa hevosia kotona minkä ehtii.
Hannun isä Markku ”Faari” Hietanen on myös tuttu näky niin ohjastajana kuin tallillakin. Valmennuksessa Markku Hietanen keskittyy kahteen omaan hevoseensa, mutta tekee tilalla metsä- ja peltotöitä sekä muuta perushommaa, huolehtien muun muassa että heinää on riittävästi.
Mikä sitten on hevosenhoitajan tärkein ominaisuus?
”Se, ettei katso kelloon”, Sara Hietanen naurahtaa ja toteaa työn olevan elämäntapa.
”Ei tästä mitään tulisi, jos ei työstä tykkäisi ja sydämellä tekisi. Lomaa ei olla tänä vuonna pidetty, eikä varmaan pidetäkään. Palkitsevinta on, kun passihevoset pärjäävät ja näkee varsojen kehittyvän.”
Hoitajalta vaaditaan myös tarkkuutta, sillä hevosten hyvinvointia seurataan tiiviisti.
”Kaikessa hyvinvointiin liittyvässä pitää olla tarkkana, jotta huomaa heti, jos tulee vikoja tai hevonen on kipeä.”
Sara Hietasta kiinnostaa nimenomaan hevosten hoitaminen ja valmentaminen, kilvanajoon hän ei mieli. Tulevaisuuden haaveissa olisikin oman tallin pyörittäminen puolison kanssa.
Kaikkein tärkein hevonen Sara Hietaselle on oma suomenhevostamma Volsuritar, jonka hän on opettanut pikkuvarsasta lähtien itse. Urallaan reilu 40 000 euroa tienannut Volsuritar on nyt siitostammana. Hienoin hetki raviurheilun parissa on tullut juuri sen kanssa.
”75-lähdön voitto Porissa ja kun se meni samalla valioajan.”
Pori onkin Sara Hietasen lempiravirata.
”Olen kuitenkin Kankaanpäästä lähtöisin ja Pori on aina kuin kotiin menisi.”
Hevosenhoitajan työpäivät ovat vaihtelevia. Tässä ollaan palaamassa klinikkareissulta. Sara Hietanen taluttaa Kruunun Prinssiä ulos rekasta.
Joriinia Sara Hietanen on hoitanut helmikuusta 2019 lähtien. Kotioloissa ori on vilkas ja sillä on omat juttunsa, mutta ihmisille se on aina kiltti.
”Raveissa se on oikein rauhallinen ja fiksu ja sen kanssa on mukava toimia.”
Viime vuonna Joriini osallistui ravikuningaskilpailuun Lahden Kuninkuusraveissa ollen kokonaiskilpailun viides.
”Se oli hieno kokemus ja vielä kun meni kohtalaisen hyvin, varmaan oppi myös tätä vuotta varten jotakin. Lahdessa huolehdittiin hyvin hevosista ja hoitajista, koko ajan kysyttiin, että onko kaikki hyvin”, Sara Hietanen muistelee.
Viime vuodelle ei ladattu suuria odotuksia.
”Ajateltiin, että se menee niin kuin menee. Joriini oli niin hyvä mitä sen piti olla ja melkein parempikin.”
Tälle vuodelle odotuksia on enemmän. Ja miksi ei olisi, onhan Joriini näyttäytynyt kilparadoilla edukseen. Kuluvana vuonna se on voittanut kuudesta startistaan kolme ja parantanut ennätyksensä lukemiin 20,8aly. Viimeisin voitto tuli viime torstaina Porissa, jossa Joriini vei nimiinsä suomenhevosten tämän vuoden Kultaloimen hienolla loppukirillä.
”Joriini on sellainen, että se tekee aina parhaansa. Ei se nyt varmaan kuningas ole, mutta odotan, että kärkikahinoissa.”
Sara Hietasen ensimmäiset Kuninkuusravit olivat Lappeenrannassa vuonna 2009 ja sen jälkeen on tullut käytyä lähes joka vuosi. Joriini on ensimmäinen passihevonen, joka on pääkilpailussa mukana. Kuninkuusraveissa on Hietasen mukaan oma tunnelmansa.
”Onhan se paljon jännittävämpää, kun pitää niin monta matkaa juosta. Ja on oman paineen tuo, kun hevosen pitää olla hyvä kolmella matkalla.”
Joriini on hyvä matkustaja, mutta kotiradalla ravattavat Kuninkuusravit ovat silti etu.
”Ollaan puhuttukin kuinka iso etu on, että pääsee omaan karsinaan yöksi ja on lyhyt matka, ettei tarvitse niin aikaisin lähteä.”
Kuninkuusravien pääkilpailuihin ilmoittautuminen päättyi tänään maanantaina. Kuningas- ja kuningatarkilpailuun valitut hevoset julkistetaan keskiviikkona.
Sara Hietanen on hoitanut Joriinia puolitoista vuotta.
Teksti ja kuvat: Laura Kujala
