Jaa sivu:
Kun on ollut Kuninkuusraveissa seitsemän kertaa ravikuningaskandidaatin hoitajana, ja kun Kuninkuusraveja on tullut kaikkiaan koettua noin 30 kertaa, voitaneen puhua jo konkareista. Tällainen konkarikaksikko löytyy neljättä kertaa kuninkuuskilpailuun tähtäävän Caijuksen taustajoukoista. Oriin hoitaja Mirka Lehtinen ja apuhoitaja Kristiina ”Krisse” Mattila toivovat suojattinsa pääsevän mukaan Killerin Kuninkuusraveihin, mutta epävarmuutta on vielä paljon ilmassa. Parissa kuukaudessa ehtii tapahtua paljon – niin hyvässä kuin pahassakin.
Seuraaviin Kuninkuusraveihin valmistaudutaan periaatteessa siitä hetkestä lähtien, kun edelliset päättyvät. Kuluneen vuoden aikana Caijuksen valmistautuminen ei ole kuitenkaan mennyt parhaalla mahdollisella tavalla. Syksyllä sillä oli terveyden kanssa pieniä ongelmia. Kun lopulta ne oli selätetty ja päästiin normaalisti treenaamaan, hankaluuksia aiheutti lähes koko kevättalven jatkunut rospuuttokeli. Näin ollen starttaamaan on päästy tämän vuoden puolella vasta muutaman kerran.
Mutta ennen kuin paneudutaan tarkemmin kuluvaan vuoteen, palataan vähän Mirkan ja Krissen yhteiseen historiaan ja ystävyyden alkumetreille.
”Me tutustuttiin silloin, kun ostin sinulta ne siniset silatyynyt Donnilolle. Sait sitten samalla tällaisen penskan elinikäiseksi vaivaksesi”, muistelee Mirka nauraen.
Mirkaa kahdeksan vuotta vanhempi Krisse ei muista minkäänlaista vaivaa, vaan painottaa lämpimän ja hyvin hevostäyteisen ystävyyden jatkuneen 80-luvulta aina tähän päivään saakka. Hevoset – ja nimenomaan suomenhevoset – ovat kuuluneet ystävysten elämään ”aina”.
Molempien tyttöjen isät ovat vaikuttaneet vahvasti siihen, että tyttäristä tuli vannoutuneita hevosihmisiä. Mirkan isä Hannu Lehtinen oli innokas raviharrastaja ja ajoi itsekin kilpaa. Hän on myös kasvattanut 3 lämminveristä ja 19 suomenhevosvarsaa.
Krissen isä Veikko Mattila puolestaan toimi Kouvolassa vuosikymmeniä lähettäjänä ja lähdönjärjestäjänä. Kouvolan raviradalla myös tytöt touhusivat aina kun mahdollista: tuskin sellaista talkootyötä raveja ennen, ravien aikana tai ravien jälkeen onkaan, mihin he eivät olisi osallistuneet.
Mirkan kotona hevosia oli ollut jo ennen hänen syntymistään. Vaikka isän ensimmäiset hevoset olivat olleet lämminverisiä, oli rotu vaihtunut varsin pian suomenhevostamma Donnan tultua talliin 1970-luvun alussa.
Mirka muistelee lämmöllä, kuinka hänen isänsä luotti hänen hoidettavakseen ja ajettavakseen hevosia, vaikka hän oli vasta pieni tyttö. Mirkan varttui yhdessä Donnan jälkeläisten Donnilon ja Donitsin kanssa. Kun ne sattuivat kaiken lisäksi olemaan kelpo kilpahevosia, oli Mirkan tulevaisuus sinetöity.
Krissen kotona hevosia ei ollut, mutta ensimmäisen kerran hän suuntasi hevostallille 12-vuotiaana, ja viimeistään siitä asti hevoset ja ravit ovat olleet erottamaton osa hänen elämäänsä.
Opetusmestarikseen Krisse nimeää kuuluisan oriin nimeltä Totti. Totti juoksi 70-luvulla hurjan ennätyksen 25,0aly ja kunnostautui myös siitoksessa: jälkeläisiä sillä on 202 kappaletta. Totin ensimmäiseen, kolme varsaa käsittävään ikäluokkaan, kuului edellä mainittu Hannu Lehtisen talliin päätynyt Donna.
Ori oli 6 vuotta vanhempi kuin hevosenhoitoa opetelleet Krisse ja kaverinsa.
”Vanhan ja viisaan oriin kanssa oli hyvä harjoitella”, Krisse hymyilee.
Vaikka Krisse on lähes koko ikänsä tienannut elantonsa muualta kuin hevoshommista, ovat ravikuninkaalliset nykyisin hänen elämässään läsnä joka päivä. Hän pitää nimittäin yhdessä puolisonsa Kari Lappalaisen kanssa tamma- ja varsapihattoa, ja siellä asustavat muun muassa. kuningatarkilpailuihin osallistuneet Juliette Lax ja Hetviina.
Krisse kertoo: Olemme tässä Kouvolan raviradan voittajaringissä joskus 90-luvun puolivälissä. Oltiin monta vuotta seremonioissa loimittamassa ja pitelemässä hevosia. Tässä Mirka on selvästi saanut joltain kuskilta voittokukat.
Kuninkuusravit ovat olleet erottamaton osa Mirkan ja Krissen kesää aina 90-luvulta lähtien. Ja kuinka ollakaan, myös Mirkan tuleva puoliso löytyi Kunkkareista. Vuosi oli 1997 ja paikka Ylivieska. Krisse toimi tulevan pariskunnan Amorina, joskin keinot olivat hieman kyseenalaiset:
”Minä sanoin Mirkalle, että jos tuo ei sinulle kelpaa, niin voit lähettää sen minun kämpille”, Krisse nauraa.
Mirka muutti Mika Mäkelän luokse Vihtiin pian tuon kesän jälkeen. Vain hieman myöhemmin talliin saapui Sipori, josta kehittyi Kuninkuusravitason hevonen. Kun Sipori pääsi osallistumaan ensimmäisen kerran Kuninkuusraveihin, oli varsin luontevaa, että Krisse siirtyi Mirkan mukana katsomoalueelta varikon puolelle.
Apuhevosenhoitajan rooli ja työnkuva muotoutui Krisselle kuin itsestään, eikä siitä sen enempää neuvoteltu. Mirkan keskittyessä päätähteen, viime vuosina siis Caijukseen, huolehtii Krisse esimerkiksi muista samana viikonloppuna starttaavista tallin hevosista.
Krissen vastuulla on myös varusteiden huoltaminen: tarvittavat varusteet on oltava käsillä silloin kun niitä tarvitaan, ja starttien välissä ne täytyy puhdistaa. Tarvittaessa hän myös huolehtii starttiin erilaiset varusteet kuin mitä lämmityksessä oli. Esimerkiksi silmälappujen vaihtaminen erilaisiin voi tulla kyseeseen.
Paitsi varusteiden huoltaminen myös taustatiimin ruokahuolto kuuluu apuhoitajan tehtäviin. Kuninkuusraveissa kilpailuhuumassa ollaan kaksi pitkää ja yleensä kuumaa päivää. Hevosten juomisesta ja syömisestä huolehtiminen viikonlopun aikana on äärimmäisen tärkeää – mutta niin on myös ihmisten. Krissen vastuulla on, että kylmälaukusta löytyy aina juotavaa, ja hän toimittaa katoksille kahvit ja sämpylät.
Muistoja vuosien varrelta. Ystävykset huolehtivat myös siitä, että vapaa-aikaa yhdessä ilman hevosia. Heillä on perinteenä käydä kerran vuodessa viikko etelässä ihan kahdestaan.
Kuninkuusraveissa lauantai ei juurikaan poikkea normaalista ravipäivästä, paitsi että heti startin jälkeen alkaa hevosen valmistaminen kohti seuraavaa päivää. Vaikka tallin hevoset jäähdytellään aina hyvin startin jälkeen, tehdään jäähdyttely Kunkkarilauantaina erityisen huolellisesti. Hevosen hyvinvoinnin takaamiseksi kaikki asiat tehdään kuitenkin mahdollisimman pitkälti normaalien rutiinien mukaisesti.
Koska hevonen juoksee Kuninkuusraveissa kahden päivän aikana kolme starttia, on sen palauduttava starttien välillä niin hyvin kuin mahdollista.
”Caijus on onneksi aina ollut hyvä juomaan ja syömään – niin kuin hoitajansakin”, Mirka nauraa.
Muutenkin Caijus on hevosenhoitajan unelma: se on hyväntuulinen, fiksu, ei stressaa matkustamista ja yöpyy hienosti vieraissakin paikoissa.
”Caijuksesta puuttuu enää se, että se alkaa puhua!” onkin luotto-ohjastaja Ari Moilanen todennut.
Varikkoalueella jännitys on huipussaan ennen viimeistä 3100 metrin osamatkaa.
”Silloin käydään kovia spekulaatioita siitä, mitkä mahdollisuudet kenelläkin on ja miten vastustajat ehkä toimivat startissa. Mutta vaikka starttitilanteissa ollaan kaikki toistemme vastustajia, niin muuten olemme keskenämme hyviä frendejä”, Mirka pohtii.
”Varikkoalueella on myös mielenkiintoista seurata, miten itse kukin toimii hevosensa kanssa starttien välillä. Toisten toiminnasta voi oppia paljon”, Krisse jatkaa.
Mirka laskeskelee, että hevosen kanssa on tullut oltua kuninkuuskilpailussa seitsemän kertaa. Plakkarissa on jo hopeaa ja pronssia: v. 2003 Sipori saavutti Lahdessa kokonaiskilpailun toisen sijan ja v. 2019 Caijus kolmannen, niin ikään Lahdessa.
Jos Caijus onnistuisi saavuttamaan uransa aikana sen kirkkaimman kruunun, voisi se ehkä saavuttaa myös Mirkan Elämäni hevonen -tittelin. Ehkä. Siporin ohi on vaikea mennä.
Caijus Kouvolan Kuninkuusraveissa 2023. Kuva: Maisa Hyttinen.
Teksti: Tuula Laine
