Jaa sivu:
Ravikuningatar Akaasian kotitallilla Kurikan Tuiskulassa on juhannusviikon maanantaina rauhallinen tunnelma. Akaasia tallikavereineen paistattelee aurinkoista kesäiltaa tarhoissaan. Taustajoukot ehtivät hetkeksi istahtaa alas kertaamaan tilannetta, mutta sen jälkeen on lähdettävä Käräjävuoren valmennuskeskukseen ajamaan kolme hevosta.
Taustajoukoista löytyy useampi raviväelle tutuksi tullut Oja-Nisula, omistaja, valmentaja ja kasvattaja Ari Oja-Nisula, Arin vaimo Elisa, heidän poikansa Iisakki ja hänen puolisonsa Anna. Iisakin ja Annan lapset 11-vuotias Martta ja 7-vuotias Malviina ovat myös vahvasti hevosarjessa mukana, mutta eivät nyt paikalla.
Vuoden 2018 ravikuningatar ehti jo kertaalleen päättää uransa ja siirtyä siitokseen vuosi sitten toukokuussa loukattuaan hankositeen. Viime kesänä siemennettiin, syksyyn saakka, mutta Akaasia ei tullut kantavaksi. Lokakuussa hankosidevamma oli parantunut ja ajokertoja voitiin alkaa tihentää.
Tällä hetkellä tilanne on hyvä niin kesän kilpailuja kuin siitosuraakin ajatellen – Akaasia on tiine Fransista ja teki paluun kilparadoille kesäkuun alussa Porissa. Taustajoukot ovat tyytyväisiä kauden aloitukseen. Kotiin tuomisina oli kuudes sija aikaan 26,3/2120m.
”Aina on alkustartit tällaisia. Me ei hiitata, niin ei se voinut valmis olla. Kerran käytiin ennen Seinäjoella ajamassa vähän reippaampaa. Porissa ajettiin vähän säästellen”, Ari Oja-Nisula kertoo.
Seuraava startti on juhannusaattona Härmässä, jonne suunnataan maltillisin odotuksin. Akaasia starttaa avoimella tammamaililla radalta yksi.
”Siellä pitää mennä ainakin 22-aikaa, jos meinaa pärjätä”, valmentaja sanoo.
”Ainakin rata meidän puolella. Siitä saa hyvän lähdön, kun on sisärata ja nopea lähtijä, ei tarvitse kierrellä”, miettii Iisakki Oja-Nisula.
Ohjastajapuolella tapahtuu muutos, kun hovikuski Markku Hietanen toipuu vielä viime viikkoisesta varsan potkaisusta eikä näin ollen nouse rattaille. Kuskin sukunimi ei kuitenkaan
vaihdu, kun ohjiin tarttuu poika Hannu Hietanen.
Hannu Hietanen itse asiassa oli alun perin se, jota pyydettiin Akaasiaa ohjastamaan. Hannulla kuitenkin oli hevonen sovittuna lähtöön, ja tarjosi ohjaksiin vaaria.
”Markku on aina muistanut sanoa, että pojalla oli joku parempi ajettava sovittuna”, Iisakki Oja- Nisula nauraa.
Taustajoukkojen toiveissa on luonnollisesti, että Akaasia nähtäisiin kotiradan Kuninkuusraveissa. Kuningattaren hovissa edetään kuitenkin päivä ja kilpailu kerrallaan. Menohalut on tallella, eivätkä jalat ole reagoineet viime kesän jälkeen.
”Ei jalat ole yhtään lämmennytkään, mutta niitä hoidetaan koko ajan. Joka ajon jälkeen laitetaan letkuihin”, Ari Oja-Nisula sanoo.
Akaasian taakse kätkeytyy monta tarinaa, jo syntymästä lähtien. Ari Oja-Nisula osti Akaasian emän Mutolan, jonka ei edes pitänyt olla kantavana. Oli kumminkin, ja syntyi Akaasia.
Akaasian nimi on oma tarinansa sekin. Siihen liittyy vahvasti Ari ja Elisa Oja-Nisulan reissu naapurikuntaan Kauhajoelle Isojoen Konehallille.
”Oltiin menossa johonkin poistorompepäiville. Tuo (Ari) sanoi mulle, että tuu säki, mutta sanoin, että ei sielä oo naisille mitään ja jäin istumaan autoon ja odottamaan. Se unohti mut autoon, kun innostui miesten kanssa juttelemaan”, Elisa Oja-Nisula kertoo.
Lopulta hän istui autossa neljä tuntia.
”En kiusallakaan soittanut, vaan katsoin, koska se mut muistaa. Keksin siinä sitten aikani kuluksi nimeä varsalle ja soittelin Seinäjoen raviradalle. Siinä oli Madonnaa ja mitä kaikkia, mutta kaikki oli jo varattuja. Lopuksi sitten menin vähän siihen Apassiin ja keksin sen Akaasian, ja se ei ollut varattu.”
Aikansa odoteltuaan ja nimiasian ratkettua Elisa Oja-Nisula lopulta kyllästyi odottamaan ja soitti poikansa hakemaan hänet kotiin. Ari Oja-Nisulakin palasi sitten illan mittaan kotiin Kurikkaan.
”Ei varmaan kotimatkallakaan muistanut, että mennessä se oli mukana, mutta ei tullessa”, Iisakki Oja-Nisula epäilee.
Rovaniemen Kuninkuusraveissa puolestaan koettiin jännittäviä radan ulkopuolellakin. Akaasia majoittui Oikaraisten tallissa raviradalla. Kuninkuusravien aikaan oli hellejakso, mutta ilmastoidussa tallissa oli mukavan viileä ja siellä viihdyttiin vähän turhakin pitkään. Kun
kuningatarkilvan päätösmatkan ensimmäinen hevonen oli esittelyssä, oli Akaasia vielä karsinassa valjastamatta. Tilanne pääsi syntymään, kun taustajoukot luulivat, kuningatarkilvan päätöslähtö oli vasta kymmenes, mutta se olikin jo seuraava.
Muita hermostutti, mutta ei Hietasen Markkua.
”Kyllä ne meitä orottaa”, hän totesi.
Rovaniemi ja kuningatartitteli kaksi vuotta sitten on ulkopuolisen silmin Akaasian tähän astisen uran kruunu. Taustajoukkojen mielissä kirkkaimpana hetkenä on kuitenkin Turun Kuninkuusravit vuonna 2016, jolloin Akaasia oli kuningatarkilvan toinen.
”Kyllä se Turku on kaikki kaikes”, sanoo valmentaja.
”Kun se tuli niin puskista. Toivottiin, että kun ei nyt ihan viimeinen olisi, että olisi edes yhdestoista ja sitten oli toinen, 0,2 sekunnin erolla”, Elisa Oja-Nisula jatkaa.
Seuraavana vuonna Kuninkuusravit ravattiin Vermossa, jossa Akaasia oli jälleen toinen. Kolmas kerta toden sanoi ja seppele tuli Rovaniemellä 2018. Ja samalla kaksoisvoitto Oja-Nisulan sukuun, kun Ari Oja-Nisulan serkku Olavi Oja-Nisula ja Sävel-Taika sijoittuivat kokonaiskilpailun toiseksi.
Tänä vuonna Kuninkuusravit ovat erilaiset, kun aiempina vuosina 50 000 kävijää kerännyt tapahtuma ravataan ilman yleisöä. Oja-Nisulat ovat yhtä mieltä siitä, että Kuninkuusraveissa yleisö luo tunnelman, mutta toisaalta eivät näe sen puuttumista syyksi jättää tapahtumaa järjestämättä.
Onko sitten jokin kysymys, mitä ravikuningattaren omistajalta kysytään poikkeuksellisen usein?
”No en tiedä.. Tai no sitä kysytään, että kuinka se ny menöö, mistä sen tietää.”
”Hellevi (Markku Hietasen vaimo) justiin nauroo, että kun olit jossakin haastattelussa sanonut, että no se ny menöö kuinka se menöö”, Elisa Oja-Nisula sanoo.
Niin se Akaasia varmaan tänäki vuonna teköö. Menöö kuinka menöö, sitte sen näköö.
Kirjoittaja Laura Kujala on raviurheilun harrastaja Etelä-Pohjanmaalta. Vapaa-ajallaan hän kirjoittaa raveista paikallislehtiin ja valmentaa omaa hevosta. Laura on osa Kuninkuusravien viestintätiimiä.
Teksti sekä kuvat: Laura Kujala
